Bridget tässä. Olen päättänyt, Ninan ilmoitettua lopettavansa blogiin kirjoittamisen, lopettaa itsekin tässä blogissa. Jatkan omia aatoksiani täällä vuodatus.net:issä Beezyn blogissa, eli osoitteessa http://beezy.vuodatus.net/ .

Minä kiitän.

-Bridget

Tällä kertaa mielessäni on riitely. Kerron tässä nyt, että minulle ja Ninalle tuli pienoinen riita, joten tämä asia on nyt mielessäni päällimmäisenä. Miksi ihmiset riitelevät ja suuttuvat toisilleen? Riitelyn sanotaan puhdistavan välejä, mutta pitääkö se aina paikkansa? Ja mitkä ovat edes kunnollisen riitelyn säännöt? Pohtisin noita kysymyksiä, ja tulin tulokseen, että kunnon riitelyssä tarvitaan (tietysti) kaksi osapuolta. Ei voi väittää, että "Sun syy, sä aloitit", kun itse on kumminkin ollut mukana riidassa. Kukaan ei voi riidellä yksinään. Yksi hyvän riitelyn perussäännöistä on, että haukkuminen on ehdottomasti kielletty. Toista haukkumalla tekee itsestään lapsellisen ja tyhmän kuvan. Myös mykkäkoulu riidan jälkeen on valitettavan yleistä, monikaan ei ole ollut pitämättä mykkäkoulua. Itse myöskin kuulun tähän mukkäkoulun pitäjiin, mutta tiedän tämän olevan typerä tapa, ja yritän päästä siitä eroon.

-Bee

Its me again. Taas vaihteeksi kirjoitan tänne. Miettisin nyt tulevaisuuttani. Jo nuorena aloitetaan kysymällä: "Mikä sinusta tulee isona?" Mikä pakkomielle kaikilla on siihen? Ensimmäisen kerran, kun minulta kysyttiin sitä, halusin olla karkkikoneen käyttäjä. Mitä vanhemmaksi tulin, sitä erilaisemmiksi haaveammattini muuttuivat. Halusin olla lääkäri, ja parantaa kaikki maailman sairaat lapset. Hetken kuluttua halusin olla eläinlääkäri, laulaja, näyttelijä tai kirjailija. Jossain välissä halusin olla myös toimittaja ja muotisuunnittelija. Nyt kun minulta kysytään, en ole varma, mitä työtä haluan tehdä "isona". Ja milloin olen "iso"? Onko "iso" siten, kun on täysi-ikäinen? Vai silloin kun muuttaa pois kotoa? Vai kenties, sitten kun on työpaikka, josta saa ns. leipänsä? Näihin mietteisiin jään tällä kertaa.

-Bridget.

Kirjottelen tässä pitkästä aikaa... En oikein jaksa keskittyä noihin matikan funktioihin, joten päätin kirjoittaa tänne.
    Paljon on tapahtunut, ja siksi tämä blogin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle (tai oikeastaan unohtunut kokonaan) ja nyt ikäänkuin herätän henkiin tämän uudelleen...
    Huomasin eilen, että OC:kin alkoi taas, ja koska en ehtinyt kokeiden vuoksi katsoa sitä, laitoin sen nauhalle. Päätin, että alan katsoa sarjaa alusta, kaikki ovat kehuneet OC:n ensimmäistä tuotantokautta. Silloin se meni minulta kokonaan ohi.
    Miettisin myös, että milloinkohan Suomeen rantautuu Gossip Girl:in toinen tuottis? Tai milloin Ruman Bettyn kolmas kausi alkaa?
    Olen myös miettinyt, että mikä tekee Amerikkalaisista sarjoista niin kiinostavia? Itse olen koukussa Huippumalli haussa -sarjaan, Gossip Girl:iin, Pussycat Dollsiin, Rumaan Bettyyn, OC:hen ja Houseakin tulee silloin tällöin seurattua. Tietysti seuraan myös muita sarjoja, mutta edellämainitut ovat suosikkejani. Mikä niistä tekee niin mahtavan?
    1. Näyttelijät ovat hyviä.
    2. Juoni on mukaansatempaava.
Varmaan löytäisin lisääkin mahtavia puolia, mutta nyt aivot junnaavat paikallaan.
    Mietin tässä myös mahtavia kirjoja:
-Neljä tyttöä ja maagiset farkut
-Neljän tytön farkkukesä
-Neljä tyttöä ja viimeinen farkkukesä
-Neljä tyttöä-ikuisesti ystäviä
-Tyttö 15 vee
-Tyttö 16 vee -silkkaa kidutusta
-Neljän tytön kirjakimppa
-Siskopuolet
-Siljan laulu
-Siljan syksy
-Koitetaan kestää, Nanna
-Maanantaisyndrooma
-Ostian koirat
-Vesuviuksen salaisuudet
-Pompejin merirosvot
-So little time -kirjasarja
-Sweet Valley high -kirjasarja
-The baby sitter club -kirjasarja
    Kaikkia noita suosittelen. Ehdottomasti.
Nyt taidan lopettaa. Tulipa pitkä teksti.

    -Bridget